Chapter Text
”Herra luutnantti. Alikersantti Lehto.”
Lammio kohottaa katseensa radiosta, jonka taajuutta on koettanut säätää mahdollisimman vähän särkeväksi. Hän katsoo asennossa seisovan sotamiehen ohi teltan oviaukolle ja tunnistaa itsekin siellä odottavan hahmon.
”Alikersantti osannee ilmoittautua itsekin. Poistukaa.”
Lammio nyökkää sotamiehelle, joka perääntyy ulos.
Lehto ei näytä erilaiselta. Halveksiva ilme ei ole toipuessa muuttunut miksikään.
”Herra luutnantti”, halveksiva äänikään ei ole muuttunut, ”alikersantti Lehto ilmoittautuu uudestaan palvelukseen.”
”Saatte mennä kolmannen joukkueen toiseen puolijoukkueeseen”, Lammio sanoo. ”Otatte kolmannen konekivääriryhmän komentoonne. Alikersantti Rokka on johtanut entistä ryhmäänne haavoittumisenne jälkeen.”
Joukkue, jota Lehdon ryhmä sinä yönä seurasi, oli arvioinut tilanteen mahdottomaksi ja lähtenyt. Konekivääriryhmälle lähetettiin asiasta tieto, mutta lähetin saapuessa Lehto oli edennyt ilman ryhmäänsä ja törmännyt vihollisen miehitykseen. Ryhmän patruunankantaja, sotamies Riitaoja, vauhkoontui äkillisestä ammunnasta niin, että kaatui juostessaan suoraan tuleen yrittäessään paeta. Lehto onnistui suojautumaan kuolleeseen kulmaan, mutta hänkin ehti haavoittua kylkeensä.
”Vältätte jatkossa vastaavia holtittomuuksia. Onko selvä.”
”Voinko poistua.”
Lehdon äänensävy saa Lammion nenänpielet kohoamaan. Hän ei tartu. Sitähän hän hakee.
”Onko selvä?”
”Kyllä on. Herra luutnantti.”
”Poistukaa.”